I–näytös: Kohti harjoituksia:

Osa 1: Sananen tästä blogista ja työryhmästä

Kansallisteatterin Lavaklubin keskellä on pitkä pöytä. Sellainen, jonka koko parodioi yläluokkaisia ruokasaleja. On huhtikuu, Kun kyyhkyset katosivat – näytelmän ensi-iltaan on seitsemän kuukautta ja käynnissä on produktion tuotantopalaveri. Pöydän päähän istuu asiaankuuluvasti teatterin pääjohtaja Mika Myllyaho. Parikymmenpäiselle joukolle jaetaan papereita: työryhmälista, budjetti, harjoitusaikataulu ja tiedote. Paikallaolijat ovat tuotannon eri osa–alueiden vastaavia, jokaisen alaisuudessa toimii vielä liuta muuta väkeä. Kansallisen päänäyttämön (näin juhlallisesti Kansallisteatterin suurta näyttämöä kutsutaan) tuotantojen kokoluokka on valtava. Istuudun ohjaajan viereen ja yritän näyttää siltä että kaikki on minullekin arkipäivää.

Tämän blogin tarkoitus on seurata näytelmän valmistumista ja valaista vaiheita jotka yleisöltä jäävät näkemättä. Tuotantoprosessin pituus ja työryhmän koko vaihtelevat teatterista ja produktiosta toiseen. Olen työskennellyt teatterissa aiemminkin, edellisellä kerralla ohjaajan assistenttina ja taustatutkijana. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta kun työskentelen näin suuressa teatterissa. Yritän ymmärtää minkälaisesta kokoluokasta oikeastaan on kyse. Budjetit näyttävät minusta aina suurilta, mutta työryhmän koko antaa paremmin käsitystä siitä missä mennään.

Pienemmissä produktioissa työryhmätkin ovat melko pieniä (muistan kaikkien nimet heti – ellemme tunne jo ennestään) ja esimerkiksi lavastajan voi löytää yöllä maalaamasta seiniä itse. Nyt kyse on suositun kirjailijan viimeisimmän romaanin odotetun näytelmäsovituksen kantaesityksestä Suomen vanhimman ammattiteatterin suurelle näyttämölle. Jos tällaisia etuliitteitä voi perustellusti käyttää täytyy kyse olla jostain suuresta.

Teatterityöryhmän voi jakaa karkeasti kolmeen: hallinnolliseen, taiteelliseen ja tekniseen henkilökuntaan. Kuitenkin etenkin pienissä taloissa monen vastuulla on töitä kaikilta osa-alueilta, eikä ole mitenkään mahdotonta, että esimerkiksi koko tekninen työryhmä on yksi ainoa henkilö. Tekninen alue kattaa sisäänsä kaiken lavastuksesta valoihin. Taiteelliseen henkilökuntaan kuuluu se katsojalle näkyvin osa: näyttelijät ja mahdolliset muusikot, mutta myös erilaiset suunnittelijat (esim. lavastus ja puvustus) sekä ohjaus ja käsikirjoitus. Hallinnon alaa ovat markkinointi ja tiedotus. Oletan, että Kansallisteatterissa jokaisella alueella on massa ihmisiä.

Keväällä suurella näyttämöllä ensi-iltansa saaneessa Neljäs tie -näytelmässä ohjaajan assistenttina työskennellyt Helena Vierikko opastaa: “Se on iso talo ja isoissa taloissa on iso koneisto. Työnjako on ajateltu niin että jokaiselle hommalle on tekijänsä.” Ensimmäistä kertaa suuressa produktiossa työskentelevän ongelma voi olla, ettei tiedä mikä on omaa aluetta, mikä jonkun toisen. “Siellä on se riski että helposti astuu jonkun varpaille. Jos pitää printata plari, hakea rekvisiittaa, näyttämölle kaatuu vettä, pitää hakea vaatteita... Kaikelle on oma tyyppinsä”, Vierikko jatkaa. Ehkä kuitenkin hieman liioitellen?

Tuotantopalaverissa jaettu työryhmälista on suppea - siinä on parisenkymmentä nimeä. He ovat eri alueiden vastaavia. Lisäksi esimerkiksi verstaalla ja puvustossa on valtava määrä porukkaa, jotka eivät ole mitenkään yksiselitteisesti vain yhdessä produktiossa. Kuitenkin kaikki osallistuvat suurten produktioiden tuotantoon.

Tekninen assistentti Jukka Vuokko lähettää Kyyhkysiin osallistuvan teknisen henkilökunnan nimet: neljä liuskaa, 74 nimeä ja osa puuttuu vielä. Nimilistaa selatessani ajattelen, etten koskaan tule ymmärtämään keitä nämä kaikki ovat ja mitä tekevät. Mistä tiedän kenen puoleen kääntyä milloinkin? Kuinka paljon edessä tulee olemaan vaiheita joista en ole koskaan kuullutkaan? Muun muassa tätä prosessia tullaan seuraamaan tässä blogissa.

Blogi jakautuu näytelmän kahden puoliajan tavoin kahteen osaan: ensimmäinen osa tarkastelee kaikkea sitä työtä, joka tehdään ennen harjoituksia. Toinen osa keskittyy harjoituskauteen ja seuraa sitä ensi-iltaan asti.

Tämän tekstin julkaisusta on harjoitusten alkuun vielä 14 viikkoa. Seuraavassa postauksessa keskitytään enemmän sisältöön.

Olga Palo

Kirjoittaja on ohjaajan assistentti ja vastaa tästä blogista. Edellisellä kerralla teatterissa työskennellessään hän tulosti kaiken itse.

Kun kyyhkyset katosivat - liput ovat myynnissä nyt! http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/kun-kyyhkyset-katosivat/