Kustantajalta

Luin Kun kyyhkyset katosivat -romaanin käsikirjoituksen ensimmäistä kertaa viime vuoden joulukuussa. Nyt kirjan henkilöt ovat eläneet mielessäni puoli vuotta eikä mene päivääkään ilman että miettisin heitä ja tarinan teemoja. Minulle teemoista merkittävin on ollut valinnan mahdollisuus tai mahdottomuus. En edelleenkään voi olla miettimättä, miten itse toimisin romaanin ihmisten asemassa. Harvan teoksen hahmot ovat jääneet elämään mielessäni yhtä todellisina, yhtä väkevän inhimillisinä kuin Kun kyyhkyset katosivat -kirjan henkilöt.

Olenkin valtavan iloinen ja ylpeä siitä, että Like Kustannus on mukana prosessissa, joka tuo maailman lukijoille tämän uskomattoman kauniisti kirjoitetun tarinan. Yksi kustantajan keskeisistä tehtävistä on varmistaa, että lukijat löytävät Sofi Oksasen poikkeuksellisen hienon romaanin. Minun lisäkseni Liken koko henkilökunta on täysin sydämin mukana Kun kyyhkyset katosivat -kirjan tekemisessä, julkistamisessa ja markkinoinnissa. Olen varma siitä, että tämä teos valloittaa koko maailman lukijat.


– Päivi Paappanen

• • •

Sofin kustannustoimittajalta

Toveri Parts, c'est moi?

Kirjoitan tätä kaikessa kiireessä. Aikaa on vähän, olen lukemassa Kun kyyhkyset katosivat -romaanin uusinta versiota, seuraavan pitää mennä taittoon ja – painokoneeseen.

”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.”

Perheen voi korvata pienimmällä perusyksiköllä, yksilöllä, tai suuremmalla, kansakunnalla. Näin siitä huolimatta, että ihan en Leo Tolstoin Anna Kareninan kuuluissa aloitusta allekirjoita; miksi onnelliset perheet eivät voisi olla onnellisia omalla tavallaan.

Myös valheelle perheet voivat perustua, samoin valtiot, poliittiset järjestelmät, kaikki valtakoneistot, jopa kustantamot.

Muistan sen päivän, jolloin aloitin Sofin uuden romaanin ensimmäisen käsikirjoitusversion lukemisen. Päivä oli 15. kesäkuuta 2010. Juuri kun olin aloittanut, sain tekstiviestin, jossa minulle ilmoitettiin tapaamisesta, aika ja paikka. Aika oli lähes heti. Vastasin kysymyksellä, mikä on näin kiireinen asia, eikö ajankohtaa voida siirtää, olinhan ilmoittanut jääväni lukemaan käsikirjoitusta voidakseni kommentoida sitä Sofille ennen juhannusta. Sain kysymykseeni vastauksen, että minun on mentävä, aihetta ei edelleenkään kerrottu.

Kävelin työpaikalleni, avasin sähköpostin ja näin Sofille lähetetyn, minulle tiedoksi saatetun viestin: kustantamo on päättänyt ettei se jatkossa kustanna Sofi Oksasen teoksia.

Tapasin toimitusjohtajan ja hänen vierellään istuvan Mikki Hiirtä enemmän kuin muistuttavan juristin. En hyväksynyt toimitusjohtajan menettelyä. En myöskään hyväksynyt yhteistyön purkamisen syytä, koska tiesin syyn olevan sepitettä. Kustantamossa oli ammattitaidoton johto, jonka palkat Sofi oli Puhdistuksensa myyntituloilla kahden vuoden ajan maksanut. Sen epäonnistumisia ratkaisulla peiteltiin, haluttiin pelastaa oma nahka.

Tunsin Sofin. Tiesin että hän ei pienestä hätkähdä, tiesin hänen työmoraalinsa. Silti olin huolissani siitä, miten uusi tilanne vaikuttaa hänen kirjoittamiseensa: epätietoisuus kustantajasta, luottohenkilöiden löytymisestä, yhteistyöstä heidän kanssaan, kaikki mikä on hänelle tärkeää ja mille hän antaa poikkeuksellisen suuresti arvoa.

Pääsin lukemaan käsikirjoitusta vasta syksyllä 2011. Sitä ennen en tiennyt siitä enempää kuin sen, että kysymys oli kirjasta, jonka ilmestymistä ei odotettu ainoastaan Suomessa, sitä odotettiin kaikkialla maailmassa.

Ensimmäinen vaikutelma oli, että Sofi on tehnyt taustatyönsä hyvin, kerännyt dataa kuin roinaa. Romaaniksi tuleva tuntui ahmineen aiheesta kaiken ja vielä enemmän, mutta ahmimaansa se ei vielä ollut sulattanut. Runsaudenpula oli ongelman nimi: monin paikoin teksti tukehtui niin selontekojen kuin pitkien kuvailujen määrään, liikaan tavaraan, kinkkisen historian kimurantteihin solmuihin ja niiden avaamiseen. Se kaikki tukehdutti jännitettä, tarinoiden kuljettamista. Dynamiikka puuttui, romaanin ydin tuntui jäävän tekstinmassan alle, kompositio, sen rytmi oli vielä miettimättä, ihmisten keskinäiset suhteet olivat vasta hapuilevasti aluillaan. Käsikirjoitus oli kovasti vaiheessa, useampaa kirjoituskertaa paitsi; lukeminen uuvutti. Ajatus ei kuitenkaan ollut hukassa, se oli varmalla pohjalla. Sofi tiesi mitä hän haluaa sanoa, kirjallaan näyttää ja väittää, mitä hänen romaaninsa haluaa olla.

Tunsin Sofin, hänen tapansa rakentaa romaani, hänen kirjoittamisensa prosessin. En ollut hädissäni, vaikka ensimmäinen ajatukseni oli, että tekemistä riittää, onko riittävästi aikaa.

Kohta jatkan lukemista. Olen vaikuttunut, romaani on viimeistä silausta vaille valmis. Lukemaani versioon Sofi on kirjoittanut myös vaihtelevalla tempolla eteenpäin kulkevan kirkkaan ja rikkaan kielen, sen erilaiset rekisterit. Nyt lukeminen on nautintoa, vaikka samalla tiedän että lukiessa mieleeni nousee piinallisia kysymyksiä:

Toimisinko minä niin kuin toveri Parts? Tai toiminko, olenko hänen kaltaisensa, hän, oman nahkani pelastaja, ihminen joka on valmis perustamaan elämänsä valheelle, jopa uskomaan siihen? Tai kuin Juudit – kypsä rakastumaan ensi silmäyksellä ja sopimattomalla tavalla, jos rakkaus hylkäisi minut? Tai Roland, idealisti joka ihanteensa murskaannuttua ei tunnu löytävän muuta tietä kuin unohtamisen ja itsensä hitaan tuhoamisen?

Entä kuinka paljon me salaamme kaiken aikaa asioita, kuinka paljon salaisuudet ja valheet syövät meitä kuin madot?

Tiedän myös sen, että nuo kysymykset eivät jätä minua kun lukemiseni lopetan.

Siitä luulen tietäväni Sofin romaanin arvon.


– Harri Haanpää

• • •

Sofin agentilta

Hur ska man få alla blickar att vändas mot en litterär finsk författare som skriver historiska romaner som utspelar sig i Estland?

När vi började jobba med Sofi Oksanen hade Stalins kossor publicerats och vi visste redan då att vi hittat en stjärna. Sofi var i färd med att skriva sin andra bok Baby Jane och vi satt i Gamla Stan i Stockholm och la upp strategier. Vi började presentera Stalins kossor för utländska förlag och berättade om hennes enastående prosa och uppenbara begåvning. Vi fick refusering efter refusering. Många agenter hade säker gett upp då, men vi blev bara mer och mer beslutsamma om att alla hade fel och att de skulle komma att ångra sig.

Nu, flera år senare, med bara veckor kvar till lanseringen av hennes fjärde bok är det inte bara jag och mina kollegor som förväntansfullt sitter och räknar ner dagarna. Sofi Oksanens Utrensning är utgiven på över 40 språk runt om i världen och har nu passerat den magiska gränsen med mer än en miljon sålda exemplar. Sofi Oksanen har under de åren vi jobbat tillsammans vunnit otaliga priser, legat på bästsäljarlistor runt om i världen och är nu en författare som alla vill ha en del av.

Varje gång jag träffar Sofi här i Stockholm, Helsinki eller ute i världen så blir jag så otroligt imponerad av henne. Hon är påfallande intelligent och rolig, och hon vet precis vad hon vill. Att jobba med Sofi är krävande och utmanande. Jag vill hela tiden göra mer än mitt allra bästa.

Bara 70 dagar kvar nu.


– Tor Jonasson

Kuinka saada kaikkien katseet kääntymään kohti suomalaista kirjailijaa, joka kirjoittaa Viroon sijoittuvan historiallisen romaanin?

Kun yhteistyömme Sofi Oksasen kanssa alkoi, Stalinin lehmät oli ilmestynyt – ja tiesimme jo silloin, että olemme löytäneet tähden. Sofi kirjoitti parhaillaan toista Baby Jane -romaaniaan ja me istuimme Tukholman Vanhassa kaupungissa pohtien strategioita. Esittelimme Stalinin lehmiä ulkomaisille kustantamoille ja kerroimme hänen ainutlaatuisesta kielestään ja ilmiömäisestä lahjakkuudestaan. Saimme hylkäyksiä hylkäyksien perään. Moni agentti olisi luopunut toivosta, mutta meistä tuli aina vain päättäväisempiä – olimme varmoja, että kaikki olivat väärässä ja tulisivat katumaan päätöksiään.

Nyt, usean vuoden jälkeen, vain muutama viikko ennen Sofin uuden kirjan ilmestymistä, minä ja kollegani emme todellakaan ole ainoita jotka odottavat romaania ja laskevat päiviä. Sofi Oksasen edellinen teos Puhdistus on tänä päivänä käännetty yli 40 kielelle, ja on nyt ohittanut maagisen miljoonan maailmanlaajuisesti myydyn kopion rajan. Sofi on meidän yhteistyömme aikana voittanut lukemattomia palkintoja, ollut eniten myytyjen kirjojen bestseller-listoilla ympäri maailman. Nyt hän on kirjailija, josta kaikki haluaisivat palasen.

Aina kun tapaan Sofin Tukholmassa, Helsingissä, missä tahansa, vaikutun hänestä uskomattoman paljon. Hän on huomattavan älykäs ja hauska, ja tietää täsmälleen mitä haluaa. Sofin kanssa työskenteleminen on vaativaa ja haastavaa. Haluan tehdä koko ajan enemmän kuin parhaani.

Vain 70 päivää jäljellä!

(Vapaa käännös Milla Palovaara)

• • •

Sofin pitkäaikaiselta valokuvaajalta

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Kuvattavan ja kuvaajan yhteinen taival alkoi vuonna nanonano Baby Janea varten otetuista kirjailijan henkilökuvista. Ennen ensitapaamista olin laittanut jo merkille lehdistöissä vilahdelleen persoonallisen esikoiskirjailijan. Kuvaukset sujuivatkin kuvaajan kannalta ihanteellisesti. Kohde oli määrätietoinen, mutta jätti silti vapaat kädet oman näkemyksen ja ajatusten toteuttamiseen. Arvon kirjailija oli myös erittäin avoin erillaisille ideoille ja huomasin, että visuaalinen näkemyksemme rullaili jotakuinkin samoilla urilla. Pistin myös merkille Sofin kyvyn heittäytyä kuvauksiin mukaan erittäin kokonaisvaltaisesti, kuitenkaan tekemättä sitä mitenkään korostetusti tai harkitusti. Kaikki sujui erittäin jouhevasti ja lopputulos miellytti molempia osapuolia.

Olenkin useasti miettinyt, miksi joittenkin kuvattavien kanssa kemiat vain kohtaavat, jolloin lopputulos on enemmän kuin vain osiensa summa. Ehkä se on vilpitön asioista kiinnostuminen molemmin puolin ja halu tehdä lopputuloksesta jotakin tavallisesta poikkeavaa, ilman että sorrutaan liikaan yrittämiseen. Asiat vain loksahtivat heti alusta alkaen kohdilleen.

Seuraava sessio olikin sitten kolmannen kirjan tiimoilta. Puhdistuksen pr-fotoja ottaessamme tuskin kumpikaan arvasi millaiseen rotaatioon muutamat otokset joutuisivat. Kuvausten ennakkosuunnittelussa luotimme Baby Janesta tuttuun kaavaan. Tehdään kuvia ja katsotaan mitä tulee. Kallion katuja ristiin rastiin; foto siellä, toinen täällä; sitten studiossa muutamia erilaisia taustoja. Niinhän siinä kävi, että kuvat loppuivat heti kättelyssä kesken. Kun kotisivujen aika tuli, lisäkuvien tarpeen tyydytimme täsmäiskulla talviseen Tallinnaan.

Tuolla Viron reissulla alkoi varmaan jo hiukan hahmottua tämä nykyinen kuvausideologia. Esteetikkona Sofilla oli tottahan toki joka kuvaussessiossa uudet uniikit vaatteet ja lopullisesti eräänlainen ”roolittaminen” tapahtui Sofin ja Kaunismaan Maijan kertomuksia keittiössä - kuvauksissa. Ideat vain jalostuivat Juha Vuorisen kanssa tehtyihin kimppakampanjoihin, joissa on liikuttu sulavasti 30-luvun Chicagosta aina 20-luvun tangon syntyhetkiin.

Pidän ajatuksesta valtavasti. Kirjailija itse tulee ikään kuin osaksi tarinaa. Ja nyt kun tämä Kirjailija Oksasen Quadrologian kolmas osa polkaistiin käyntiin, oli aivan selvää, että osa Sofin lehdistö- ja markkinointi-kuvista tulisi olemaan osa tarinaa autenttisilla tapahtumapaikoilla. Jos ei nyt ihan kirjaimellisesti, niin kuvallisesti ainakin. Samalla toivoakseni lukijoille tulee ajatuksen rönsyjä itse tarinan ulkopuoleltakin.

Mutta vielä palatakseni noihin ensimmäisiin kuvaussessiohin, vaikka ne olivatkin vailla sen suurempaa käsikirjoitusta, ne loivat pohjaa synnyttämällä luottamuksen puolin ja toisin, mikä on aivan välttämätöntä, kun Sofi on täysin persoonallaan mukana joka sanassa, pilkussa ja pisteessä. Ja kuvassa.

Respect!


– Toni Härkönen


Sofi ja Toni, Patarein vankila, Tallinna, toukokuu 2012

• • •

Sofin virolaiselta kustantajalta

I first met Sofi Oksanen, when we discussed the publishing of her novel “Purge” by our publishing house. I was really very impressed by her dedication and her attitude towards writing and literature. When the book was published, Sofi impressed me again. In the last twenty or thirty years it has become quite common that writers travel around talking about their books. This cannot be very easy and I admire the utter professionalism that Sofi has put into these tours. The other publishers who I have talked to about Sofi’s books, have told me that her books and talks work like catalysts, they tend to ignite discussions about the pasts of their own countries, and about the way history is handled in fiction.

It seems that Varrak Publishers will be the first publishing house to come out with the translation of Sofi's third book in her tetralogy. We will do what we can to have the book launch on November 28 in Tallinn. It has been a pleasure to work with Sofi, and I really look forward to our further cooperation.


– Krista Kaer

Tapasin Sofi Oksasen ensimmäisen kerran, kun keskustelimme hänen kolmannen kirjansa Puhdistuksen julkaisemisesta Virossa meidän kustantamomme kautta. Olin todella vaikuttunut hänen omistautuneesta asenteestaan kirjoittamista ja kirjallisuutta kohtaan. Kun kirja sitten julkaistiin, Sofi teki minuun jälleen suuren vaikutuksen. Viimeisten vuosikymmenien aikana on tullut tavaksi, että kirjailijat matkustavat ympäri maailmaa kertomassa teoksistaan. Tämä ei voi olla kovinkaan helppoa, ja ihailen tinkimätöntä ammattitaitoa, jolla hän paneutuu näihin kiertueisiin. Olen keskustellut myös muiden maiden kustantajien kanssa Sofin kirjoista, ja he ovat kertoneet, että Sofin teokset ja puheenvuorot toimivat suodattimen tavoin – niillä on tapana laukaista eri maissa samanlaisia keskusteluja kunkin maan menneisyydestä ja historian käsittelystä kaunokirjallisuuden keinoin.

Näyttää siltä, että Varrak ehtii ensimmäisenä ulkomaisena kustannustalona kääntämään kolmannen kirjan Sofin Kvartetti-sarjasta. Teemme kaiken voitavamme, jotta voimme juhlia Kun kyyhkyset katosivat -romaanin vironkielisen laitoksen julkistusta Tallinnassa keskiviikkona 28. marraskuuta 2012. Sofin kanssa on ollut ilo työskennellä ja odotamme yhteistyön jatkoa innolla.

(Vapaa käännös Milla Palovaara)

• • •

Sofin kääntäjältä

Lehmistä kyyhkysiin

Kevättalvena 2006 helsinkiläisessä kirjakaupassa, silloisen linja-autoaseman kupeessa, kirja nimeltään Stalinin lehmät osui silmiini. Pidin sen erikoisesta ulkomuodosta ja oudosta nimestä. Selailin sitä, mutta jätin saituuttani ostamatta. Pari viikkoa myöhemmin se saapui minulle postitse. Maria Antas FILIstä oli sitä mieltä että sovelluin sen kääntäjäksi. Siitä kaikki lähti.

Hämmennyin huomatessani että Sofi osasi kuvata neuvostoelämää juuri niin kuin itse olin sen kokenut opiskeluaikanani silloisessa Leningradissa. Se oli varsinainen deja vu, lopultakin joku oli nähnyt sen saman, samalla tavalla kuin minä, ja tämä joku osasi vielä kertoa näkemästään visuaalisesti, niin että tunsin jopa hajun ja tunnistin äänet. Syömishäiriötematiikka, kaupunkilais- ja opiskeluelämää, Viron historiaa.

Ja - rakkaus. Ja rakkaus sen kun jatkoi seuraavassa romaanissa, Baby Jane. Riipaiseva tarina joka vei mukaansa ja vie edelleen. Minulle vieras maailma, mutta mikäpäs siinä, kääntäjänä otin asioista selvän. Ruotsinlaivalla ollessani tax free- myymälässä, pyysin myyjää näyttämään kaikki meikkituotteet jotka romaanissa mainitaan. Ruotsalainen senaikainen toimittaja oli nimittäin poistanut joitakin tuotteitta tekstistä, minä taas väitin että Sofi kyllä tietää mistä kirjoittaa. Näin oli asian laita.

Ja sitten ilmestyi Puhdistus. En ole vieläkään päässyt toisen osan ensimmäsen luvun yli, vaikka romaanin ja ruotsinnoksen ilmestymisistä on kulunut vuosia. Aliiden valmistautuminen, rakastuminen ja pettymys aurinkoisella hautausmaalla, sanoitta. Viron hymyilevät leijonat. Enkä myöskään ikinä unohda - ja miksi unohtaisin.

Iloitsen sitä että olen saanut olla matkalla mukana. Sofi Oksanen on minun kaltaiselle kääntäjälle unelmakirjalija. Kieli, rytmi, visuaalisuus, aistillisuus, asiallisuus, lämpö ja jokseenkin implisiitti huumori. Asiaa. Pienen ihmisen oma tarina historian myllerryksen ympäröimänä.

Sofi ei koskaan sekaannu kääntäjän työhön mutta vastaa aina heti kysymyksiini. Puhdas ammattilainen. Asiallisuutta, integriteettiä ja lämpöä. Herättää välillä minussa äidin tunteita. Olemme myös esiintyneet yhdessä Ruotsissa ja Maarianhaminassa. Minä joskus haastattelijan, useimmiten tulkin roolissa. Aina yhtä antoisaa. Nyt olen Kyyhkysten kimpussa. Kiitollisuudella. Matka jatkuu.


– Janina Orlov

• • •

Sofin tiedottajalta

Miksi Tallinnassa?

Otsikon kysymys on tullut minulle liiankin tutuksi, vaikka varmasti jokainen kysyjä tietää vastauksen: siksi että Kun kyyhkyset katosivat tapahtuu Tallinnassa.
Kysyminen viestii siitä että halutaan kuulla tarina.

Tarina alkaa kevättalvella 2008. Kustantamon sivukäytävällä vastaan tulee Sofi Oksanen, jonka kolmas romaani Puhdistus on painamista vaille valmis. Hän kysyy miten se pitäisi julkistaa, olisiko Villa Kivi Töölönlahdella hyvä paikka. Kyllä, se on hyvä paikka. Mutta samalla kun avaan suuni tajuan mikä on oikeasti hyvä paikka Puhdistukselle ja nimenomaan Sofi Oksaselle. Se on laiva, välimaasto. Ei Helsinki eikä Tallinna, vaan välitila. Sillä kuten jo Stalinin lehmistä olin saanut lukea ja käsittänyt kuunnellessani nuorta kirjailijaa yhtä hyvin kuin ruotsinsuomalaisia siirtolaisia, kahden maan kansalaiset tuntevat usein olevansa kynnyksillä, ei täysin sisällä - vaan eteisissä ja kynnyksillä.

Puhdistus julkistettiinkin Tallinnan-laivalla kevättalvella 2008 medialle järjestetyllä opintomatkalla. Mukana olivat myös professori Seppo Zetterberg, virolainen kääntäjä ja tunnettu kulttuurivaikuttaja Piret Saluri ja Tuglas-seuran nykyinen johtaja Juhani Salokannel, joka oli julkaissut Jaan Kross -elämäkerran. Vierailimme äsken avautuneissa vankilamuseo Patareissa ja Miehitysten museossa ja tapasimme vanhassa luostarikahvilassa kansanedustaja-runoilija Paul-Eerik Rummon, jolta Sofi Oksanen oli poiminut Puhdistuksen moton. Salokannel tulkkasi meille Rummoa suvereenisti puheen tahdissa, istuimme siinä ympärillä kuin lumottuina. Olen vieläkin kiitollinen siitä hetkestä ja muistosta.

Sitten Oksaselle tapahtui paljon. Palkinnot. Kansainvälinen menestys. Oman kustantamon perustaminen. Näiden vuosien aikana kirjailijasta on myös tullut yhteiskunnallisen keskustelun osallistuja ja avaaja (esim. perheväkivalta, Gulag ja suomettuminen jne.). Hänellä on suuri lukija- ja ihailijapiiri. Sen näkee näkee selkeimmin kirjamessuilla, joilla hän saattaa kerätä noin vain yli 1000 kuulijaa.

Siksi taas Tallinna – mutta tällä kertaa lukijamatkana. Istuimme pimenevässä syysillassa Helsingin linja-autoaseman funkkisravintolassa, katsoimme mustaa ja märkää asvalttia, kadun valojen heijastuksia ja päätimme. Lukijat mukaan. Ei enää suljettuja tilaisuuksia. Myös Kaiken takana oli pelko -antologia ja Silberfeldt-kustantamon Gulag oli julkistettu yleisöseminaareissa.
Julkistamisen hienoksi osatekijäksi saatiin Puhdistus-elokuvan maailmanensi-ilta Tallinnassa, kun Solar Films lähti mukaan. Toteuttajaksi saatiin Kun kyyhkyset katosivat -romaanin kustantaja Like, joka viettää samalla 25. juhlavuottaan.

Silloin kauan sitten, keväällä 2008, lukeuduin estofiileihin kuten tuhannet suomalaiset. Ja niin vieläkin. Työskentely Sofi Oksasen kanssa on antanut monta silmien avaamisen päivää. Kaiken takana oli pelko. Kuinka Viro menetti historiansa ja miten se saadaan takaisin -tietokirja ja Kun kyyhkyset katosivat -romaani tuovat minulle pintaan vanhan muiston.

Berliinin muuri oli kaatunut, kun Suomessa vieraili unkarilainen kirjailija Péter Esterházy (s. 1950), jota emännöin Mukkulassa Lahden kansainvälisen kirjailijakokouksen takia. Siellä vanhojen tammien alla hän ja muut unkarilaiset joivat keskenään pullollisen samppanjaa. Minkä kunniaksi.
– Sille, että tänään on viimeinenkin venäläinen sotilasyksikkö poistunut Unkarista, heidän suurlähettiläänsä sanoi.
Esterházy oli julkaissut romaanin Sydämen apuverbit ja kertoi medialle sukunsa tarinaa. Hänen isänsä, vanha kreivi Esterházy oli kansan rakastama hahmo ja oli saanut nauttia senkin takia jonkinlaista varjelusta vaikka koko sivistysperhe joutuikin maalle uudelleenkoulutukseen ja perunoita kuokkimaan. Péter Esterházy kirjoitti kreivillisestä kulttuurisuvustaan kirjan. Mutta myöhemmät vuodet ja arkistot paljastivat hänen ikäpolvelleen karmean yllätyksen, isä oli toiminut yhteistoimintamiehenä kommunistien tiedusteluun päin. Kirjailija otti tiedon vastaan sellaisella tyyneydellä, että kertoi asiasta itse eurooppalaisessa mediassa ja kertoi myös kirjoittavansa sukukirjaansa lisäluvun (kirja julkaistiin 2002). En osaa unkaria, en ole lukenut noita tekstejä. Mutta osaan eläytyä – sekä isän että pojan sukupolvien tragediaan ja valintoihin. On tilanteita, joissa on mahdoton valita täysin oikein. Ja on tilanteita joissa valitsee väärin vaikka tahtoo valita oikein. Niin kävi minun sukupolvelleni Suomessa. Me valitsimme melkein oikein.

- Luoja että nuo amerikkalaiset ovat naiiveja! Tämän lauseen muistan vieläkin nuoremman kreivi Esterházyn suusta, kun hän oli kuunnellut hyväntahtoista amerikkalaista kokousedustajaa illallispöydässä. En täysin käsittänyt mitä hän tarkoitti. Nyt käsitän. Sofi Oksaselta olen oppinut, että on maailmoja, joissa mihinkään ei voi luottaa.


– Katri Wanner