Kyyhkysten sivujen havinaa

Keuruun kirjapainon reissun ajankohta merkittiin alkukesästä kalentereihin päivämäärälle, jolloin Sofi voisi varmasti kohdata uuden kirjansa ensimmäistä kertaa tuoreena, suoraan painosta tulleena. Kun kirjailija poimi painon toimitusjohtaja Matti Uutun johtaman perusteellisen tehdaskierroksen lopuksi teoksen käteensä massiivisesta kirjapinosta, hetkestä saattoi aistia liikutuksen, helpotuksen ja hiljaisen ylpeyden väreitä.

Vierailu Keuruulla 7.8.2012 jää mieliimme pitkäksi aikaa. Kirjapainon luonnonkaunis miljöö, ihmisten mutkattomuus, avuliaisuus ja kaikesta paistava ammattiylpeys, vahva tunneside alaa kohtaan teki suuren vaikutuksen koko Helsingistä Keuruun-päiväreissulle lähteneeseen ryhmäämme. Matkan kruunasi illansuun visiitti KirjaKeuruu-kirjakaupassa, joka oli Sofin kunniaksi auki tunnin pitempään kuin normaalisti. Sofi jakoi nimikirjoituksia ja kertoi paikalle saapuneille lukijoille kirjastaan.

Vastaavia tapaamisia lukijoiden kanssa tulee olemaan syksyn ja talven aikana ympäri Suomen. Sofin messu-, seminaari- ja kirjakauppavierailujen sekä marraskuussa viikoilla 46 ja 47 elokuvateattereissa Puhdistus-elokuvanäytösten yhteydessä toteutettavan kirjailijakiertueen aikataulut ja kaupungit löytyvät näiltä sivuilta.

• • •

Tutkijan kommentti

Nime Edgar Siegfried Meos lugesin esmakordselt kaheksa aastat tagasi, ilma et see oleks mu tähelepanu äratanud. Talle lihtsalt viidati kui ühe Ida-Saksamaal ilmunud saksakeelse artikli autorile.

Veel mõni aasta hiljem lugesin läbi tema artikli. Autorit tutvustati kui „uurijat Tartust“ ning selle sisu oli tegelikult tõlgitud raamatust, mille oli kirjutanud Tartus KGB ülemana teeninud ohvitser. Muigasin ja mõtlesin, et tegu on pseudonüümiga ja mingit Edgarit ei ole olemas. Ainuüksi pealiskaudne otsing internetis ja Eesti Riigiarhiivi otsingusüsteemis – mõlemas oli toona oluliselt vähem infot kui praegu – näitas mitte ainult seda, et ma eksin, vaid oli hämmastust tekitav. Edgar ei olnud mitte ainult olemas, vaid oli olemas liigagi paljudes kohtades. Jäi mulje, nagu oleks ta eri aegadel hävituslendurina teeninud Eesti, Vene, Prantsuse ja Saksa õhujõududes, olles ühtlasi ajaloolane, ajakirjanik, tõlkija ja võltsija ning leides selle kõige kõrvalt veel aega, et istuda kinni Eesti Vabariigi, Natsi-Saksamaa ja Nõukogude Liidu vanglates … Ühe elu jooksul võiks kõike seda jõuda Forrest Gump, aga mitte päris inimene! Lähem uurimine näitas, et Edgar Meos oli huvitava elukäiguga andekas kirjamees, kellel oli silmapaistev fantaasia. Pidev soov näida või olla enamat, kui ta tegelikult oli, tõi kaasa vanglas lõppevaid sekeldusi.

Neli aastat tagasi juhtus artiklit, kus mina kirjutasin Edgar Meosest, lugema Sofi Oksanen, kelle uue raamatu tegelane Edgar on „pärinud“ mõned jooned Edgar Siegfried Meoselt ja teistelt päriselt elanud inimestelt, keda KGB oma huvides ära kasutas.

Kuigi raamat räägib Eestist, olid Külma sõja ajal omad „Edgarid“ ehk KGB huvides tegutsenud publitsistid olemas terves Ida-Euroopas … ja tegelikult ka Läänes, kuigi seal tegutsenuid nimetatakse kas mõjuagentideks või kasulikeks idiootideks vastavalt sellele, kas nad said oma teenete eest tasu või mitte. Loodetavasti on raamat mõtlemapanev ja selle tõlgete ilmumine aitab kaasa huvi tõusule oma kohalike Edgarite uurimise vastu.


Ivo Juurvee

Luin nimen Edgar Siegfried Meos ensimmäistä kertaa kahdeksan vuotta sitten eikä se herättänyt huomiotani. Häneen vain viitattiin erään Itä-Saksassa ilmestyneen artikkelin kirjoittajana.

Joitakin vuosia myöhemmin luin läpi hänen artikkeleitaan. Tekijää esiteltiin "tutkijana Tartosta", vaikka artikkelin sisältö oli oikeastaan käännetty suoraan kirjasta, jonka oli kirjoittanut Tarton KGB:ssa johtavassa asemassa ollut upseeri. Ihmettelin asiaa ja mietin, että kyseessä on pseudonyymi ja että mitään Edgaria ei ole olemassakaan. Vasta perinpohjaiset haut internetistä ja Viron valtionarkiston hakujärjestelmästä - informaation määrä ei vastannut kummassakaan nykyistä - osoittivat sen, että olin erehtynyt. Tulos oli hämmästyttävä. Edgar ei ollut ainoastaan olemassa oleva henkilö, hän oli olemassa vähän liiankin monessa paikassa. Syntyi vaikutelma kuin hän olisi eri aikoina palvellut hävittäjälentäjänä niin Viron, Venäjän, Ranskan kuin Saksan ilmavoimissa ja ollut samaan aikaan historioitsija, toimittaja, kääntäjä ja väärentäjä. Ja samaan aikaan häneltä löytyi vielä aikaa istuskella vangittuna Viron tasavallan, Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton vankiloissa... Yhden ihmiselämän aikana tämän kaiken ehtisi tekemään ehkä Forrest Gump, mutta ei oikea ihminen!

Tarkempi tutkiminen osoitti, että Edgar Meos oli mielenkiintoisen elämänpolun omaava, lahjakas sananiekka, joka hallitsi silmiinpistävän fantasiointikyvyn. Jatkuva halu näyttää tai yrittää olla enemmän kuin hän oikeasti oli toi mukanaan vankilaan johtavia selkkauksia.

Neljä vuotta sitten Sofi Oksanen sattui lukemaan artikkelin, jossa kirjoitin Edgar Meoksesta. Oksasen uuden romaanin henkilö Edgar on perinyt joitakin piirteitä Edgar Siegfried Meokselta ja muilta oikeasti eläneiltä ihmisiltä, joita KGB käytti omiin tarkoitusperiinsä.

Vaikka romaani kertoo Virosta, oli kylmän sodan aikana "edgareita" tai KGB:ta hyödyttäneitä tiedottajia koko Euroopassa... Ja oikeastaan myös lännessä. Vaikka siellä toimineita nimitetäänkin joko vaikuttaja-agenteiksi tai hyödyllisiksi idiooteiksi riippuen siitä, saivatko he omista palveluksistaan hyötyä vai eivät. Oletettavasti kirja on ajatuksia herättävä ja sen käännösten ilmestyminen edesauttaa herättämään mielenkiintoa jokaisen maan omien "edgareiden" tutkimisen suhteen.

• • •

Tuottajan kommentti

Pari päivää sitten sain postissa Sofi Oksanen -mollamaijan. Nuken tilasin itse Haminan eläkeläisten Ravimäkiyhdistyksen MollaMaija-kerholta – tilaamisesta päätettiin yksissä tuumin, pelkin jaa-äänin suuressa Liken markkinointikokouksessa kesäkuun alussa.

Pari viikkoa sitten tuskailin Stockan naistenosastolla, millainen lamee olisi sopiva Viron presidentin Toomas Hendrik Ilveksen vastaanotolle Tallinnan-matkalla, jossa vietimme viikon Sofin kanssa kuvauksissa, tapaamisissa, uuden romaanin julkaisujuhlien valmisteluissa ja Depeche Mode -baarissa hyvin ansaituissa purkupalavereissa.

Pari kuukautta sitten, lievän alan vaihdon aiheuttaman alkuhämmästyksen jälkeen olin varma että jään taloon. Ensimmäinen työtehtäväni Likellä, Sofi Oksasen uuteen romaanin liittyvä tuotanto pyörähti osaltani käyntiin neljä kuukautta sitten. Tähyän koko ajan lähelle ja kauas, hamuan palasia, kontakteja, leikkaan, liimaan, joudutan ja kyselen. Elokuinen julkistusjuhla on käytäntöä vaille valmis, marraskuun kirjailijakiertue buukattu, joulukuinen promomatka Tuurin kyläkauppaan varmistettu. Tuotantoblogin avaus ja Sofin uuden kirjan nimen julkistus aiheuttivat mediavyöryn, sulkien kohahduksen suorastaan. ”Kyyhkyset” lähti lentoon.

Tämä on kaikessa absurdiudessaan arkeani. Hyppäsin kyytiin kirjalliseen Rolls Royceen nimeltä Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat. Monisyisellä, vielä ilmestymättömällä kirjalla on jo nyt maan päällä juuria ja lonkeroita, värejä ja mutkia kuin kirjailijallaan rastoja: romaanin painoarvo on monessa mielessä valtava. Välillä melkein pelottaa, mitä kaikkea se – ja Sofi – vielä saavatkaan aikaan.

Toukokuisella Tallinnan kuvausmatkalla päivät vierähtivät nopeina kuin pikkukivet puroon; palelimme päivän Patarein vankilan muurien uumenissa, väistelimme Seewaldin mielisairaalan puiston verenhimoisten hyttysten hyökkäyksiä, jäljitimme tietynlaisia 60-luvun kerrostaloja Mustamäellä, patsastelimme Viron presidentin ruusutarhassa sadan semiotiikkaseminaarilaisen kanssa, ihmettelimme Muisti-instituutissa KGB:n arkistojen palanutta sohvaa, kuvasimme valtavalla neuvostoaikaisella monumentilla Sofia ja Ikuisen Tulen maakaasuhanaa, joka oli sammunut, epäilemättä ikuisiksi ajoiksi.

Kävimme häirintäantennilla, jonne Sofi olisi halunnut kiivetä kymmenen sentin koroillaan. Muistimme myös syödä, juoda, nauttia elämästä ja nauraa hyvillä mielin päälle. Sofi osaa nämä kaikki esimerkillisesti, enkä itsekään ole ihan noviisi lajeissa.

Sofi kääntää päät missä kulkeekin, Tallinnan kaduilla hänet tunnetaan – monet tulivat pyytämään nimikirjoituksia, sanomaan sanasen. Viimeisenä päivänä Aleksanterin kirkon ikoniostosten ja Roosikrantsin kävelylenkin jälkeen kävimme viehättävässä pienessä paperi- ja levydivarissa etsimässä vanhoja kirjekuoria ja postimerkkejä. Sofi löysi etsimänsä, mutta muisti myöhemmin kaupungilla vielä yhden merkin, jota ei ensimmäisellä reissulla epähuomiossa ostanut.

Palasimme kauppaan, ja hiljaisen, hillityn oloinen omistaja laittoi heti ovitiu’un helähdyksestä vinyylilevyn soimaan. Minusta emme puotiin mitenkään älyttömiä summia tuhlanneet. Mutta ehkäpä miekkonen sai siltikin kuukauden palkan meiltä kassaan, tai sitten hänellä oli vain hyvä, intuitiivinen päivä, sillä lähtiessämme hän katsoi silmiin ja sanoi vakavana: ”You women are the light of this world”. Maailman terävin gootti valaisi mielen ja huoneen.


Milla Palovaara

• • •

Kirjapainon kommentti

Kirjapainot eivät joka päivä saa 100 000 kappaleen painostilauksia. Kun tällaisen saa, ei kirjapainon henkilökunta voi olla kuin tyytyväinen. Kiitos siis Likelle ja Sofille luottamuksesta.

Otavan Kirjapaino on tottunut tekemään isojakin painoksia. Näin iso ensipainos kaunokirjallisuudessa kovakantisena teoksena on tosin omaa luokkaansa, joten ei tuotannon valmistelu meilläkään ihan triviaali juttu ollut. Ensipainoksen teko on kirjapainolle kuitenkin aina helpompaa, kuin kirjojen valmistus uusina painoksina julkaisun jälkeen. Kirjakauppamyynnin käynnistyttyä, painosmäärien määritykset, materiaalihankinnat ja tuotanto tapahtuu usein pienessä kiireessä. Ensipainoksen tuotannon suunnittelussa on aina aikaa, mikä helpottaa.

Kun kyyhkyset katosivat -kirjan taustaryhmä tekivät työnsä hyvin. Kirjan ulkoasun materiaalit ja pintakäsittelyt päätettiin toukokuussa. Kaikki kirjaan valitut materiaalit olivat painollemme tuttuja ja kannen efektit vakioratkaisuja. Prosessiin oli Keuruulla siis helppo sitoutua. Kirjan aineisto tuli meille aikataulun mukaisesti heinäkuussa. Mitään poikkeavaa etukäteisvalmistelua ei tuotannon suunnittelussa tarvittu, mutta kun painosmäärä on tätä luokkaa, teimme toki laadun tarkistusta muutamassa kohtaa tarkemmin. Tarkistimme mm. painetut sivut tarkasti, jotta ne vastaavat haluttua. Mitään ongelmia ei ison julkisuuden alla olevaan teokseen haluttu.

Kun kyyhkyset katosivat -kirjan painaminen tehtiin heinäkuussa ja kansitus alkoi elokuun alkupäivinä. 100 000 kappaleen painosmäärä vaatii painopaperia noin 20 tonnia. Painokoneemme käyvät Keuruulla yötä päivää kolmessa vuorossa, jolloin kirjojen valmistukseen kuluu aikaa painokoneella noin viikko. Kirjojen kansitus vie sitomossa toisen viikon. Käytännössä kirjaa tehdään valmiiksi sitomossa kuitenkin pienemmissä erissä, sillä samaan aikaan pitää valmistua myös muita kirjoja. Tämä kirja valmistunee meiltä viidessä tuotantoerässä. Kirjat varastoidaan sen jälkeen Kirjavälitykseen odottamaan julkaisua.

Sofi Oksanen oli tutustumassa tuotantoomme 7.8. jolloin kirjaa oli valmiina jo 50 000 kpl. Vierailun aikana tuotannossa oli käynnissä kirjan kannen valmistus ja varsinainen sidonta ja kansitus. Tuotantokierros Sofi Oksasen kanssa oli helppo. Sofia ei tehtaan melu tai käryt häirinneet. Sanomansa mukaan hän vieraili nyt ensi kertaa kirjapainossa. Tästä huolimatta hän hahmotti selvästi ja nopeasti eri työvaiheiden tarkoituksen. Keskustelu henkilöstömme kanssa kävi koneilla luontevasti. Vilkutuksia ja tervehdyksiä riitti joka suuntaan. Sofi oli selvästi kiinnostunut tekniikasta valmiin kirjan takana sekä muista teollisen tuotannon ja kirjalogistiikan lainalaisuuksista, mikä helpottaa varmasti yhteistyötämme myös tulevaisuudessa. Toivottavasti sitä tulee paljon!


Matti Uuttu
toimitusjohtaja
Otavan Kirjapaino Oy

Otavan Kirjapaino

Otavan Kirjapaino on osa Suomen johtaviin mediataloihin kuuluvaa Otava-konsernia. Otava siirsi kirjapainotoiminnat Keski-Suomeen Keuruulle vuonna 1954. Alueelle rakennettiin kirjapainokiinteistön lisäksi asuinalue. Otavan kirjapainokylä Keuruulla sai vuonna 2009 arvokkaan statuksen, se on yksi merkittävimmistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä Suomessa.

Otavan kirjapaino on vastuullinen toimija – painolle on myönnetty Pohjoismaiden virallinen ympäristömerkki Joutsenmerkki, Suomalaisen Työn Liiton Avainlippu, ISO14001-ympäristösertifikaatti sekä ISO9001-laatujärjestelmäsertifikaatti. Painovärit ovat kasviöljypohjaisia. Jätteet kierrätetään niin pitkälle kuin mahdollista ja lajitellaan siellä, missä jätettä syntyy. Tuotannon sivutuotteista menee hyötykäyttöön 94 % ja energiajätettä syntyy noin 5 %. Vain 1 % kaikesta painossa syntyvästä jätteestä päätyy kaatopaikalle.

  • Liikevaihto 14 MEUR
  • Henkilökunta: 105
  • Painettuja kirjoja: 1850 nimikettä ja 8 miljoonaa kpl
  • Paperinkulutus: 4200 tonnia
  • Toimipaikat: Keuruu ja Helsinki